Rahat ovat olemassa. Ne eivät vain tavoita kuntia.

EU osoittaa satoja miljardeja euroja energiasiirtymälle. InvestEU, koheesiorahastot, LIFE, Innovaatiorahasto, Verkkojen Eurooppa -väline — lista on pitkä, vaikuttava ja 8 000 asukkaan kunnalle Romaniassa tai Suomessa käytännössä lähes täysin saavuttamaton.

Kyse ei ole poliittisen tahdon puutteesta. Kyse ei ole rahojen puuttumisesta. Kyse on rakenteellisesta kuilusta sen välillä, miten rahoitusmekanismit on suunniteltu, ja kuka oikeasti kykenee niitä hyödyntämään.

Tämä on aihe, jonka viralliset raportit mainitsevat ohimennen mutta jota harva ääni nimeää suoraan.

1. Mitä EU tarjoaa — paperilla

Euroopan komissio arvioi, että energiasektorin investointien on yltävä noin 660 miljardiin euroon vuosittain vuosina 2026–2030, kun vuosien 2011–2021 keskiarvo oli 240 miljardia euroa. Puhtaan energian investointistrategia, joka hyväksyttiin 10. maaliskuuta 2026, pyrkii mobilisoimaan yksityistä pääomaa julkisten vipuvaikutusten avulla.

Kunnille käytettävissä olevat keskeiset välineet:

  • InvestEU — EU:n budjettitakuu 26,2 miljardia euroa, vipuvaikutustavoite: 372 miljardia euroa. Neljä ikkunaa: kestävä infrastruktuuri, tutkimus ja innovaatio, pk-yritykset, sosiaalinen investointi.
  • LIFE Puhtaan energian siirtymä — miljardi euroa vuosille 2021–2027, rakenne- ja organisaatioesteiden poistamiseen.
  • Koheesiorahastot (EAKR) — yhteisrahoitus alueellisille hankkeille, joustoa väliarvioinnissa.
  • Innovaatiorahasto — noin 40 miljardia euroa ETS-tuloista, innovatiivisille vähähiiliteknologioille.
  • Uusiutuvan energian yhteisöt — oikeudellinen kehys RED III:sta, tuettuna Euroopan energiayhteisöjen laitoksen kautta (2024–2028), kertakorvausavustuksia vähintään 140 yhteisölle.

Näiden lisäksi AccelerateEU – Energiaunioni, julkaistu 22. huhtikuuta 2026, tuo uusia toimenpiteitä siirtymän vauhdittamiseksi — muun muassa parempaa PPA-sopimuksiin pääsyä pienille ostajille sekä erityisen suosituksen energiaostosopimuksiin liittyvien esteiden poistamiseksi.

2. Mitä todellisuudessa tapahtuu

Joulukuussa 2025 julkaistu tutkimus lehdessä Sustainable Cities and Society, joka perustuu Covenant of Mayors -hankkeen tietoihin, tunnistaa pienten ja keskisuurten kuntien kohtaamat konkreettiset esteet:

„Esteet ovat erityisen ilmeisiä pienten ja keskisuurten kuntien kohdalla, jotka kohtaavat usein rakenteellisia vaikeuksia rahoituksen saamisessa ja hallinnassa. Vaikka kaupunkien ilmastonmuutoksen hillitsemisen teknologinen potentiaali on hyvin tunnistettu, ilmastohankkeiden toteutus jää rajalliseksi.”
— ScienceDirect / Sustainable Cities and Society, 2025

Dokumentoidut konkreettiset esteet:

  • Riittämätön hallinnollinen kapasiteetti — EU-rahoitushakemukset edellyttävät omistautuneita tiimejä, säädöstuntemusta ja raportointikokemusta. Kunta, jolla on kolme projektihenkilöä, ei pysty kilpailemaan yksityisen toimijan 20 hengen tiimin kanssa.
  • Korkeat transaktiokustannukset — InvestEU- tai LIFE-hakemuksen vaatima konsultointi voi ylittää pienen kunnan koko hankebudjetin.
  • Omarahoitusvaatimukset — useimmat EU-rahastot edellyttävät 20–50 prosentin kansallista tai paikallista omarahoitusta. Heikon verokyvyn kunnilla ei ole tähän varaa.
  • Odotusajat — hakemuksen jättämisestä ensimmäiseen maksuerään kuluu 2–4 vuotta. Paikallisia energiahankkeita ei voi pitää ”jäissä” tätä aikaa.
  • Hajanainen kansallinen lainsäädäntö — EU-direktiivien (RED III, sähkömarkkinadirektiivi) täytäntöönpano vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Selkeä kehys Suomessa ei tarkoita samaa kehystä Romaniassa.

Komissio myöntää ongelmat osittain. AccelerateEU mainitsee nimenomaisesti tuen „paikallisille aloitteille” ja „energiaköyhyyden torjumiselle”. Myöntäminen ei kuitenkaan korvaa menettelyllistä yksinkertaistamista.

3. Vuoden 2025 tavoite: yksi energiayhteisö jokaista yli 10 000 asukkaan kuntaa kohden

REPowerEU asetti kunnianhimoisen tavoitteen: yksi energiayhteisö jokaista yli 10 000 asukkaan kuntaa kohden vuoteen 2025 mennessä. Energiaunionin tila -raportti (marraskuu 2025) raportoi yli 8 000 aktiivista energiayhteisöä EU:ssa.

Se kuulostaa hyvältä. Mutta kuinka moni näistä sijaitsee pienissä kunnissa, joilla on rajalliset resurssit, verrattuna suuriin kaupunkeihin, joilla on omat projektitiimit? Raportti ei erittele tätä lukua.

Italiassa 16 kuntaa Alto Vicentinan alueella ryhmittyi yhteen kansallisten avustuksien yhteishakemiseksi ja asensi noin 650 kW:n aurinkopaneelit julkisiin rakennuksiin. Malli toimii — mutta se edellytti ylikunnallista koordinointia ja ulkoista teknistä apua. Se ei tapahtunut itsestään.

4. Mitä jää ratkaisematta

Useita puutteita, joihin mikään nykyinen direktiivi tai strategia ei puutu:

Toimivaa paikallista yhden luukun palvelua ei ole olemassa. Euroopan energiayhteisöjen laitos on olemassa, mutta se toimii pilottiprojektitasolla. Pormestari, joka haluaa asentaa aurinkopaneeleja kouluille ja myydä ylijäämän takaisin verkkoon, joutuu navigoimaan samanaikaisesti: RED III:n, sähkömarkkina­direktiivin, kansalliset prosumerisäädökset, jakeluverkko-operaattorin liittymismenettelyt sekä sovellettavan EU-rahaston ehdot. Jokaisella on oma toimistonsa, oma määräaikansa ja oma lomakkeensa.

Rahastot eivät ole mitoitettu pienten kunnallisten hankkeiden kokoluokkaan. InvestEU on hallinnollisesti kustannustehokas vähintään 25–50 miljoonan euron hankkeille. 500 kW:n aurinkopuisto 5 000 asukkaan kunnalle maksaa 400 000–600 000 euroa. Tähän kokoluokkaan ei ole omistettua EU-välinettä.

Tekninen apu on alirahoitettu. InvestEU:n neuvontakeskus on olemassa, mutta sitä hyödyntävät pääasiassa yksityiset toimijat ja suuret alueviranomaiset. Alle 20 000 asukkaan kunnille, jotka haluavat kehittää uusiutuvan energian hankkeita, ei ole rakenteellista ilmaista teknisen avun ohjelmaa.

Validoitujen toistettavien mallien puuttuminen. Jokainen kunta keksii pyörän uudelleen. Ei ole olemassa eurooppalaista kirjastoa vakiosopimusmalleista, mallitoteutettavuustutkimuksista ja validoiduista menettelyistä kunnallisen mittakaavan aurinko- tai BESS-hankkeille.


Energiasiirtymään tarkoitetut rahat ovat olemassa EU:ssa. Strategiat ovat olemassa. Direktiivit ovat olemassa. Mutta miljardien eurojen EU-rahaston ja aurinkopaneeleja koulun katolle haluavan kunnan välillä on hallinnollinen, menettelyllinen ja kapasiteettikuilu, jota harvat viralliset asiakirjat nimeävät suoraan.

Ehkä se on ensimmäinen askel: nimetä se.

Hyödyllisiä linkkejä:

Samankaltaiset artikkelit